Keittiösuunnittelua käytännöllisyys vai visuaalisuus edellä?

Keittiö on kodin sydän vai miten se nyt menikään? Meillä keittiö tulee olemaan kirjaimellisesti yläkerran sydän ja ratkaisut sen suhteen vaikuttavat ratkaisevasti koko yläkerran ilmeeseen. Lattiat tulevat olemaan valkoiset tai ainakin hyvin vaaleat. Viime vuosien trendivärejä on ollut valkoinen ja musta. Valkoinen olisi turvallinen ja varmasti tyylikäs ratkaisu. Musta on meille liian tumma ja liian iso kontrasti vaaleaan lattiaan. Olen rehellisesti surkea sisustaja ja pelkään yli kaiken, että yläkerrasta tulisi liian kalsea ja sairaalamainen. 

Ei kun selaamaan kuvia Pinterestistä. Aika nopeasti löysin muutaman, joissa tunnelma oli se, mitä haluan. 

Kuvat: Pinterest

Muodoltaan keittiöstä tulee yhden seinän I-keittiö saarekkeella. Tämä aiheuttaa tiettyjä haasteita, koska en halua saarekkeeseen vesipistettä, enkä liesitasoa. Eli nämä on mahdutettava seinälle. Tämä myös ratkaisee sen, että koko seinän kaapisto, joka on minusta visuaalisesti kaunein ratkaisu, ei onnistu. Samoin voimme unohtaa lieden, vesipisteen ja jääkaapin kolmiomallin. 

Keittiön pituus on 3700 eli tasolle jää tilaa 2200. Se ei ole todellakaan liikaa ja laskutilaa ei tasolle paljoa jää. Saareke tulee 2400 x 1000, joka tuo lisää laskutilaa ja myös lisää säilytystilaa ja mahdollistaa sen, että osa tasosta voidaan pyhittää aamiaispöydäksi ja jättää myös kunnon jalkatila.

Villellä on kontakti Puusteliin jääkiekkoajoilta ja päätimme lähteä sieltä liikkeelle. Kävimme Espoon Puustellissa ja  Antti Niirasen juttusilla ja saimme kyllä todella loistavaa palvelua. Antti ymmärsi ajatuksemme heti ja saimme yllättävän nopeasti valittua ovien värivaihtoehdot ja katsottua keittiön peruspalikat. 

Ensimmäinen luonnos oli tämä. Toiminnallisesti lieden paikkaa lukuunottamatta keittiö juuri sitä, mitä halusimme, mutta visuaalisesti joku tökki. Ja se joku oli yläkaapit. Varmaankin johtuen ihastuksestani koko seinän kaapiston ulkonäköön, en pidä siitä, että tason yläpuolella olevat kaapistot on eri syvyisiä, kuin reunakaapisto ja jääkaappi. Tässä on lisäksi vielä saareke mitoilla 2000x1000. Kaapiston sävy ei myöskään tule ollenkaan oikeuksiinsa.

Keittiösuunnitelma: Puustelli

Niinpä päätimme kokeilla kahta eri mallia. Ensimmäinen oli se, että tason yläpuolelle ei tulisi ollenkaan yläkaappeja vaan ainoastaan pari avohyllyä. Antti piirsi ja totesimme nopeasti, että ei näytä hyvältä, vaatisi leveämmän keittiön. Lisäksi kaappitila jäisi todella vähäiseksi tällä ratkaisulla. Päätimme kokeilla yläkaappien nostamista korkeammalle, joka mahdollistaa saman syvyiset kaapit, kuin muualla. Tämä toimii omaan silmään. Toki yläkaapit eivät ole maailman käytännöllisimmät, mutta olen valmis tinkimään siitä visuaalisuuden vuoksi. 

Keittiösuunnitelma: Puustelli

Keittiösuunnitelma: Puustelli

Tämähän meni helposti vai mitä? Ei ole kyllä hassumpi tuo mattavalkoinenkaan. No ei tietenkään mennyt... Silmiini sattui tämä 3D-Sistustus TILANNAN keittiösuunnitelma ja tässä ratkaisussa yhdistyisi visuaalisesti kaappien tasasyvyys ylhäällä ja tason yläpuolen kaappien käytännöllisyys. Lisäksi tykkään kovasti reuna- ja yläkaappien muodostamasta kehyksestä. Eli jatkoa seuraa...

Keittiösuunnitelma: 3D-Sisustus TILANNA

Pakettitalo vai osaurakointi?

Ensimmäinen iso ratkaisu rakentamisen suhteen oli miten rakennuttaa. Avaimet käteen-pakettina vai pilkkoakko rakennuttaminen osaurakoihin? Mikäli vaan sopiva talomalli valmistajien mallistosta löytyy, niin voisin kuvitella avaimet käteen-paketin olevan ihan kelpo vaihtoehto. Meillä ei löytynyt, joten se oli suoraan poissuljettu vaihtoehto. Lisäksi olen kuullut paljon kokemuksia siitä, että avaimet käteen ei loppujen lopuksi ole koskaan ihan täysin sitä.

Osaurakointi on rehelisesti sanottuna todella raskas rakennuttamisen muoto. Jotta säästöä oikeasti tulee, täytyy oman projektinjohdon osuus olla korkea. Ja se tarkoittaa isoa määrää työtä. Kilpailuttaminen, tarjousten vertailu, urakoitsijoiden valinta ja vertailu. Lista on loputon. Samoin riski siitä, että budjetin osalta mennään pahasti alakanttiin, kun urakoitsijoiden väliin jääkin jotain, mikä ei kuulu kenellekkään, on mahdollista. Samoin urakoitsijoiden aikatauljen yhteensovittaminen on aikaa vievää.

Meillä päädyttiin ratkaisuun, jossa rakennusprojekti jaettiin seuraaviin kokonaisuuksiin:

- maatyöt- ja pohjat
- runko- ja sisätyöt
- katto
- LVI-kokonaisuus
- sähkökokonaisuus

Tavoitteena oli löytää urakoitsijat, jotka tekisivät mahdollisimman isoja kokonaisuuksia. Onnistuimme tässä hyvin ja ainakin näin projektin alkupuolella olen todella tyytyväinen tähän ratkaisuun ja valintoihimme. Isoimmat kokonaisuudet on runko- ja sisätyöt ja LVI-kokonaisuus. Ensimmäiseen valitsimme kolmesta ehdokkaasta Kauno Rakennuksen ja LVI-urakoitsijaksi Spigot Oy:n  maanrakennustyöt tekee Sven Lindroos Yhtiö. Tässä vaiheessa ainakin en voi kuin kehua kaikkia.

Luotettavat urakoitsijat on luonnollisesti avain onnistuneeseen projektiin. Osaurakoinnissa asiantunteva ja tunnollinen valvoja on kuitenkin kaikista tärkein. Niin ja ne pitkät hermot...

Se on vielä sanottava, että ilman kanssarakentajaamme, jolla on jo vankka kokemus rakentamisesta, ei tästä meidän projektista olisi tullut yhtään mitään. Rakennuskonsultti olisi ollut meillä ihan ehdoton. Menekkien laskeminen ja ylipäänsä kaiken tarvittavan huomioiminen olisi ollut mahdotonta.

Poikkeustila!

Mies tulee kotiin myöhään, usein unohtaa soittaa, betonipölyssä ja nukahtaa välittömästi kun lapsille on luettu iltasadut. Tapaan häntä läsnäolevana ehkä kerran viikossa, muut ajat hän kulkee lasittunein silmin budjetti tai muu laskelma aivoissa ruksuttaen. 

Hän puhuu enemmän siskoni kanssa puhelimessa kuin minun. Ja minun elämästäni saattaa tällä hetkellä tietää enemmän personal traineri kuin aviomies. Mistä siis on kyse? Vaikea aviokriisi? Vai kolmas talo, jonka rakentaminen on taas täyttä häkää päällä. 

Jos en tietäisi paremmin, saattaisin olla huolissani, mutta uskoisin, että elämäni normalisoituu noin vuoden päästä. Ensi syksyn alkuun olen sijoittanut mielessäni tulevan muuton. Vuoden ajan on mahdollista elää mitä tahansa poikkeustilaa!

Onneksi rakastan pohjan suunnittelemista, pintojen valintaa ja jonkun vasta kuvitellun muuttumista pala palalta todelliseksi. Ja onneksi tällä kertaa voin jakaa monia asioita siskon kanssa, joka pohdiskelee huvittavuuteen asti samoja ratkaisuja ja samojen väriskaalojen käyttöä. No, ehkä lopputulokset ovat kuitenkin persooniemme heijasteita. (Ja tietoisesti puhun nyt vain minusta ja siskostani, koska tällä hetkellä paremmat puoliskomme ovat keskittyneet muihin osa-alueisiin.) 

Näin.

Minä olen siis se toinen sisko. Mieheni kanssa olemme rakentamassa kolmatta omakotitaloa. Ensimmäinen yhteinen kotimme oli kaksio, jonka remontoimme kokonaan lattioista kattoihin. Siitä taival aikanaan lähti ja nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin samalla tiellä olemme edelleen. Puusepän kaipuu tekemään itse ja minun haluni ideoida ite, ite, ite! Meillä on kaksi lasta. Onneksi jo vaippaiän reilusti ohittaneita. Ensimmäisen taloprojektin aikana ensimmäinen tytär oli ihan pieni ja toinen tulossa. 

No, lisää seuraa!